Tarinaani pähkinänkuoressa Uusimmassa Monikkoperheet lehdessä kerron lyhyesti omasta äitiydestäni. Artikkelin pääpaino on kuitenkin kaksosten syntymässä ja sitä edeltävissä komplikaatioissa. Nuorena äidiksi, uusioperhe, suurperhe, monikkoperhe ja yli nelikymppisenä jälleen äidiksi.. kaksosille! Melkoista vuoristorataa jossa varmasti ”heikompaa hirvittäisi”, mutta itselleni tästä on muodostunut oma rakas, rikas ja aika-ajon myös raskas arki. Näihin vuosiin kietoutuu niin paljon tunnetta joka on muovannut minusta juuri tällaisen kun nyt olen, nöyrä mutta päättäväinen elämän edessä. Alta voit lukea Monikkoperheet lehden artikkelin jonka sanoma on että kaikesta selviää, siihen voisin lisätä että kaikesta selviää kun on itselleen armollinen. Vastaan mielelläni kysymyksiin mikäli sellaisia herää tästä kirjoituksesta. Yhteistyö Monikkoperheet ry:n kanssa Tiesitkö että Monikkoperheet ry:n jäsenenä saat alennusta syntymäjulisteistamme! Tutustu etuihin tämän linkin takaa https://monikkoperheet.fi/jaseneksi/jasenetuliikkeet/ Tutustu lisää Monikkoperheet...
Mietin pitkään kuinka toimia tämän enkeli -syntymäjulisteen kanssa. Aihe sen ympärillä koskettaa niin monella tapaa. Oman lapsen menetys on elämän suurin tragedia ja siksi siitä puhuminen tuntuu vaikealta. Vaikken itse ole kohdannut suruista suurimpaa, niin olen joutunut elämään ajatuksen kanssa kaksosraskauteni aikana, kun ennusteet tyttöjen selviytymisestä näyttivät hetkittäin hyvin huonoilta. Monikkoraskaus on riski, mutta myös niin elämää mullistava kokemus, että siinä ollessa moni hakeutuu muiden vastaavassa tilanteessa olevien seuraan. Vertaistuki ei koskaan ole ollut minulle niin tärkeää kun juuri odottaessani kaksosiamme. Vaikka koronaepidemia eristi meidät äidit toisistamme, niin sain kuitenkin raskausajan ja ensimmäisen vauvavuoden aikana tutustua ihaniin ihmisiin, joille oli myös tulossa kaksoset. Jo raskausaikana tsemppasimme toisiamme, tavattiin ja viestiteltiin kuulumisia niin kotioloista kun sairaalavuoteelta, jossa itsekin vietin useita viikkoja aikaa. Joskus kuitenkin pelot muuttuvat...
Syntymäjuliste on ruotsalaisen äidin kehittämä sisustusjuliste jonka avulla voimme ikuistaa lapsen syntymätiedot osaksi kotimme sisustusta. Julisteen avulla voimme aina palata takaisin siihen ohikiitävään hetkeen kun lapsi oli vastasyntynyt, pieni elämän alku. Julisteessa esiintyvä vauva on tarkoituksella tehty hyvin ilmeettömäksi ja pelkistetyksi jotta se voisi esittää jokaista vauvaa, kuvastaen ja korostaen hänen kokoaan syntyessä. Vaikka kuvan vauva onkin universaali, se on silti saajalleen hyvin henkilökohtainen sillä se skaalataan 1:1 kokoon lapsen syntymäpituuden kanssa. Kuvan alle jokainen voi lisätä muut syntymätiedot kuten paino, syntymäpäivä, syntymäaika ja paikka. Niin ja tietysti nimi! Syntymäjuliste on saanut paljon suosiota ja tullut tutuksi maailmanlaajuisesti, joten sitä on monet muut, itseni muukaan lukien, lähtenyt versioimaan. Näen kilpailutilanteen myös hyvänä sillä jokainen versio on oma taideteoksensa josta asiakas voi valita omaan tyyliinsä sopivan. Kiitelty...
Vaikka en synnyinlahjana saanutkaan kovin hyvää matikkapäätä niin tiedän, että 1+1=6 kuulostaa hullulta, mutta joskus numerot kuitenkin heittää kuperkeikkaa. Koska olen hyvä selittelemään, niin selitän teille miksi 1+1=6 ja kaupanpäälle vielä uusi tuote nimeltä Dreaming of Veevi. Oli alkuvuosi 2019 kun jouduin sairaalaan riskiraskauden takia. Odotin kaksostyttöjämme, kuten sattumoisin myös sairaalavuoteeni naapuri Kata. Meitä yhdisti huoli ja murhe tulevasta kun toivoa onnellisesta lopusta ei kovin paljoa ollut. Kaksosvanhemmilla on ihmeellinen kyky tsempata toisiaan ja tässä hetkessä todella sitä tarvitsin. En tarkkaan muista kuinka monta päivää makasimme vierekkäisillä vuoteilla (ehkä kaksi) mutta muistan, että keskustelimme paljon, myös elämästämme tuon sairaalahuoneen ulkopuolella, joka hieman vei ajatuksia pois tilanteesta. Elämä sairaalassa oli hyvin äkkiarvaamatonta ja yhtäkkiä Kataa vietiin leikkaussaliin, hänen kaksostytärtensä aika oli syntyä...
Odottavan aika on pitkä.. Alkuvuosi 2019, olin vaappunut naistenklinikan käytäviä pitkin milloin tutkimuksiin, milloin kiireisesti päivystyksestä synnytyssaliin, takaisin kotiin ja taas osastolle. Tammikuussa saimme vahvistuksen että mo-di kaksos tyttäremme oli vaarassa, heidän yhteinen istukka ei tuottanut ravintoa tasaisesti kummallekin ja pian olimme leikkauspöydällä peläten pahinta. Laser leikkauksella pyrittiin korjaamaan tilanne vaikkakin se altisti riskin synnytyksen käynnistymiseen. Koska raskaus viikkoja oli hyvin vähän, ja sikiöiden koot pieniä, tehtiin päätös että synnytyksen käynnistyessä elvytys toimiin ei ryhdytä. Kun leikkaus oli ohi lääkäri tarkisti vielä että kummankin sydän sykkii, sitten monitorit sammutettiin ja minut riisuttiin ultraääni antureista n. vuorokauden ajaksi jolloin keskenmenon vaara oli suurin. En tiedä onko yksikään kolmesta aikaisemmasta raskaudestani tuntunut niin äärimmäisen pitkältä kuin tuo vuorokausi. Koko yön seurailin sikiöiden liikkeitä ja...
