Vaikka en synnyinlahjana saanutkaan kovin hyvää matikkapäätä niin tiedän, että 1+1=6 kuulostaa hullulta, mutta joskus numerot kuitenkin heittää kuperkeikkaa. Koska olen hyvä selittelemään, niin selitän teille miksi 1+1=6 ja kaupanpäälle vielä uusi tuote nimeltä Dreaming of Veevi. Oli alkuvuosi 2019 kun jouduin sairaalaan riskiraskauden takia. Odotin kaksostyttöjämme, kuten sattumoisin myös sairaalavuoteeni naapuri Kata. Meitä yhdisti huoli ja murhe tulevasta kun toivoa onnellisesta lopusta ei kovin paljoa ollut. Kaksosvanhemmilla on ihmeellinen kyky tsempata toisiaan ja tässä hetkessä todella sitä tarvitsin. En tarkkaan muista kuinka monta päivää makasimme vierekkäisillä vuoteilla (ehkä kaksi) mutta muistan, että keskustelimme paljon, myös elämästämme tuon sairaalahuoneen ulkopuolella, joka hieman vei ajatuksia pois tilanteesta. Elämä sairaalassa oli hyvin äkkiarvaamatonta ja yhtäkkiä Kataa vietiin leikkaussaliin, hänen kaksostytärtensä aika oli syntyä...
Odottavan aika on pitkä.. Alkuvuosi 2019, olin vaappunut naistenklinikan käytäviä pitkin milloin tutkimuksiin, milloin kiireisesti päivystyksestä synnytyssaliin, takaisin kotiin ja taas osastolle. Tammikuussa saimme vahvistuksen että mo-di kaksos tyttäremme oli vaarassa, heidän yhteinen istukka ei tuottanut ravintoa tasaisesti kummallekin ja pian olimme leikkauspöydällä peläten pahinta. Laser leikkauksella pyrittiin korjaamaan tilanne vaikkakin se altisti riskin synnytyksen käynnistymiseen. Koska raskaus viikkoja oli hyvin vähän, ja sikiöiden koot pieniä, tehtiin päätös että synnytyksen käynnistyessä elvytys toimiin ei ryhdytä. Kun leikkaus oli ohi lääkäri tarkisti vielä että kummankin sydän sykkii, sitten monitorit sammutettiin ja minut riisuttiin ultraääni antureista n. vuorokauden ajaksi jolloin keskenmenon vaara oli suurin. En tiedä onko yksikään kolmesta aikaisemmasta raskaudestani tuntunut niin äärimmäisen pitkältä kuin tuo vuorokausi. Koko yön seurailin sikiöiden liikkeitä ja...
Pitkä matka syliin - on minun tarinani siitä kun sain tiedon että sisälläni kasvaa mo-di kaksoset, eli identtiset kaksoset joilla yhteinen istukka aina siihen saakka kun sain ensi kertaa syliin niin pienet ja hennot rakkaat tyttäremme Islan ja Milan. Haluan jakaa oman tarinani sillä kun itse saimme mieheni kanssa ensi kertaa kuulla että meille tulee kaksoset niin maailma heitti kuperkeikkaa ympärillämme, hetken aikaa tuntui että vaivuin omaan kuplaani jossa ympäröivät äänet kaikui kun kuuroille korville kunnes kohtasin mieheni katseen huoneen toisessa päässä jossa hän istui yhtä hölmistyneen näköisenä kun minä ja sanoi -Meidän pitää ostaa uus auto! Kun todellisuus iskostui kunnolla tajuntaan aloin etsimään tietoa, tarinoita kaksos raskaudesta, mutta tuntui että tietoa oli saatavilla hyvin vähän. Päätin siis kirjoittaa oman tarinamme...
Halusin kirjoittaa uudesta kiinnostuksen kohteestani eli bujoilusta. Olen etsinyt netistä blogeja ja muitakin kirjotuksia aiheesta mutta huomaan etten ehdi antaa aiheelle niin paljoa aikaa kun haluaisin... koska lapset ja yritys yms yms. Lähdenkin kirjoittamaan aiheesta hieman toiselta näkö kannalta, eli innostuneena amatöörinä joka haluaa ottaa tämän homman haltuun ja tuottaa siihen kuuluvaa materiaalia itse omassa verkkokaupassani ja tietysti vielä soveltaen ja kunnioittaen omaa kohderyhmääni ja itseäni eli lapsiperheitä. Olen siis lähtenyt uhkarohkeasti liikkeelle asian kanssa laittamalla myyntiin bujo tarranapit, mutta nyt haluan ympärille en enempää enkä vähempää kun kokonaisen tuoteperheen ihan alusta loppuun! Oletan että kaikki alkaa vihosta?? Tai paperista? Sitte aloitetaan ensin kuukaudesta ja pikkuhiljaa siirytään pienempään... öö eli viikoista päiviin ja sit väliin to do listaa ja kaikenlaista...
10.5.2021 Keväällä 2020 korona muutti monen suunnitelmat ja jopa esti heitä etenemään suuntaan joka oli ennalta sovittu, näin kävi myös minulle. Tuohon aikaan äitiyslomani oli loppusuoralla ja minun oli tarkoitus suorittaa opintoni loppuun, palata työelämään monen vuoden tauon jälkeen. Lähes viisi vuotta olin enemmän tai vähemmän kotona lasten kanssa. Opiskelin, toivuin yllättävästä silmä leikkauksesta ja kävin läpi hyvin vaikean ja monivaiheisen kaksosraskaus ajan, olin risteyksessä joka sai pohtimaan tulevaisuuden suuntaa ihan todella uudelta näkökulmalta. Jotta saisin aikaa järjestellä asioitani tytöt menivät äidilleni hoitoon kolmena päivänä viikossa jolloin huomasin että halu tuottaa jotain kynän kautta paperille kasvoi. Aloin piirtämään. Piirsin kaikenlaista, piirsin siskon pojasta muotokuvan, aloin piirtämään omakuvaani portfoliooni, keräilin vanhoja töitäni mitä vuosien varrella oli tullut tehtyä ja aloin kasaamaan niitä omaa...
