Yrittäjän päivänä haluan kertoa Dreamstuffista vähän eri tavalla. En pelkästään tuotteiden, verkkokaupan tai uusien mallistojen kautta, vaan sen ihmisen näkökulmasta, joka on kaiken tämän takana.

Dreamstuff on minulle paljon enemmän kuin yritys.

Se on vuosien työ, unelma, intohimo, valtava määrä kokeiluja ja erehdyksiä sekä paikka, johon olen saanut kaataa luovuuteni silloinkin, kun muu elämä on vienyt lähes kaiken muun voiman.

Se on myös yritys, jonka mahdollisuuksiin olen uskonut silloinkin, kun numerot tai olosuhteet eivät ole antaneet siihen kovinkaan paljon syytä.

Dreamstuff ei ole tarina suoraviivaisesta menestyksestä.

Se on tarina siitä, kuinka unelma syntyi melkein vahingossa, kuinka siitä kasvoi oikea yritys ja kuinka joskus yrittäjyydessä suurin saavutus ei olekaan nopea kasvu.

Joskus saavutus on se, että kaiken jälkeen yritys on edelleen olemassa.

Ja että yrittäjä uskoo siihen edelleen.

Kaikki alkoi yhdestä vauvan kuvasta

Kun kirjoitin ensimmäisen blogini toukokuussa 2021, annoin sille nimeksi Ensimmäinen vedos.

Nimi oli jälkikäteen ajatellen aika osuva.

Se oli ensimmäinen vedos kuvasta – mutta samalla ehkä myös ensimmäinen vedos siitä elämästä, jota olin lähtemässä rakentamaan.

Keväällä 2020 maailma pysähtyi koronan vuoksi.

Oma äitiyslomani oli loppusuoralla ja minun oli tarkoitus saattaa opintoni loppuun ja palata useamman vuoden jälkeen takaisin työelämään.

Olin ollut lähes viisi vuotta enemmän tai vähemmän kotona lasten kanssa. Elämään oli mahtunut opiskelua, suuria muutoksia, toipumista ja hyvin vaativa kaksosraskaus.

Olin jonkinlaisessa risteyksessä.

Kun nuorimmat lapseni olivat muutamana päivänä viikossa hoidossa äidilläni, huomasin tarttuvani taas kynään.

Aloin piirtää.

Piirsin muotokuvia, omaa kuvaani, kaivoin esille vuosien aikana tekemiäni töitä ja ryhdyin rakentamaan niistä portfoliota. Ajatuksena oli tehdä itselleni kotisivut työnhakua varten.

Silloin en suunnitellut yritystä.

Päinvastoin.

Kun mieleeni ensimmäisiä kertoja hiipi ajatus siitä, voisinko joskus yhdistää kaiken osaamiseni ja tehdä työkseni sitä, mitä rakastan, reaktioni oli suunnilleen:

Yrittäjä? Ei ikinä.

Elämällä oli toisenlainen suunnitelma.

Ensimmäinen Dreamstuff-tuote syntyi omille lapsilleni

Aloin piirtää vauvaa.

Ensin paperille, sitten Photoshopissa.

Tarkoitukseni oli tehdä omista lapsistani syntymäjuliste, jonka voisin ripustaa kotiimme seinälle.

Kun ensimmäinen tietokoneversio valmistui, tajusin nopeasti yhden teknisen ongelman. Photoshopissa tehty kuva ei kestänyt sellaista skaalaamista kuin halusin.

Painoalan ihmisenä ratkaisu oli lopulta selvä.

Pikselit piti vaihtaa vektoreihin.

Siirsin työn Illustratoriin ja rakensin kuvan uudelleen.

Pikkuhiljaa vauvan viivojen mukana alkoi muodostua myös jotakin aivan muuta.

Ajatus.

Voisiko tämä olla minun työni?

Julkaisin vauvan kuvia omalla Facebook-sivullani ja kysyin ihmisiltä, kiinnostaisiko heitä tilata tällaisia julisteita, jos tekisin niitä myyntiin.

Kiinnostusta tuli paljon enemmän kuin olin osannut odottaa.

Ja kuten niin monta kertaa myöhemminkin Dreamstuffin historiassa, asiakkaat ja heidän tarinansa alkoivat muuttaa alkuperäistä ideaa.

Koska itselläni on kaksoset, tein kuvan kahdesta vauvasta.

Sitten syntyi sydän kahden vauvan väliin eräälle sisarusparille, joista toinen ei päässyt koskaan kotiin asti. Sydämestä tuli symboli sisarusten välisestä rakkaudesta.

Omat kuopukseni olivat syntyneet pieninä keskosina, joten myös keskosina syntyneille vauvoille piti tehdä oma versio.

Myöhemmin syntyi kuvia monenlaisille tarinoille.

Myös niille kaikkein vaikeimmille.

Olen itkenyt joidenkin tilausten äärellä ja elänyt mukana asiakkaiden tarinoissa. Samalla olen käynyt niiden kautta läpi myös omaa matkaani.

Silloin ymmärsin ehkä ensimmäistä kertaa, mitä haluan työltäni.

En halunnut tehdä vain kauniita asioita.

Halusin tehdä asioita, joilla on ihmiselle merkitys.

Niin Dreamstuff syntyi vuonna 2021.

Nimi tuntui heti omalta.

Dreamstuff – unelmajuttuja.

Luovuus on kulkenut mukana paljon kauemmin kuin yritys

Oikeastaan Dreamstuffin historia alkaa paljon aikaisemmin.

Olen rakastanut piirtämistä ja visuaalista tekemistä niin kauan kuin muistan.

Jo 1980-luvulla tulostelin kuvia äitini vanhalla printterillä, piirsin, leikkasin, liimasin ja sommittelin kaikkea mahdollista niillä välineillä, joita sattui löytymään.

Kuvataiteessa olin se oppilas, jolle pelkkä tehtävän suorittaminen ei oikein riittänyt.

Halusin aina rakentaa jotakin enemmän.

Myöhemmin tie vei taidekouluun, media- ja painoviestinnän opintoihin ja graafisen suunnittelun pariin.

Photoshopista ja Illustratorista tuli työkalujani.

Valokuvasin, kehitin kuvia pimiössä, yhdistelin grafiikkaa ja erilaisia visuaalisia elementtejä.

Työelämässä päädyin painotaloihin ja myöhemmin erikoispainamisen maailmaan.

Painokoneet, materiaalit ja uudet teknologiat olivat minulle kuin karkkikauppa.

Pääsin työskentelemään laitteiden kanssa, joita Suomessa oli vasta vähän – joskus ei kenelläkään muulla. Opin käyttämään, huoltamaan ja jopa purkamaan niitä osiin.

Pitkine hiuksineni ja rakennekynsineni tuotantohallissa en ehkä aina vastannut sitä mielikuvaa, joka ihmisillä oli koneiden käyttäjästä.

Mutta opin tekemällä.

Jos jotakin en osannut, otin selvää.

Se on luultavasti yksi tärkeimmistä ominaisuuksistani myös yrittäjänä.

En ensimmäisenä ajattele, etten osaa. Mietin, miten tämän voisi oppia.

Ensimmäinen yrittäjävuosi oli vauhdikas

Kun Dreamstuff oli perustettu, lähdin rakentamaan sitä täydellä voimalla.

Verkkokauppaa.

Tuotteita.

Brändiä.

Asiakaskuntaa.

Näkyvyyttä.

Olin pop-upeissa, joulumyyjäisissä, messuilla ja tapahtumissa. Verkostoiduin ja lähdin mukaan lähes kaikkeen, missä yritystä voisi tehdä tunnetuksi.

Katso koko kymmenen uutisten kevennys video

Samaan aikaan kotona oli suuri perhe ja nuorimmat lapset olivat vasta pieniä.

Päivät olivat arkea.

Illat ja yöt Dreamstuffia.

Jälkikäteen ajateltuna työmäärä oli valtava.

Mutta minulla oli palo.

Ensimmäinen vuosi osoitti myös, ettei kyse ollut vain omasta haaveestani.

Asiakkaat halusivat tuotteitani.

Dreamstuff alkoi löytää paikkaansa.

Sitten syntyi digitaalinen kutsu

Yksi Dreamstuffin tärkeimmistä käännekohdista tapahtui myös vuonna 2021.

Ystäväni poika oli valmistumassa ylioppilaaksi.

Ylioppilaaksi pääsystä saadaan varmuus melko lähellä juhlaa ja ystäväni mietti, miten kutsut ehtisi suunnitella, painaa ja postittaa vieraille.

Pelkkä tekstiviesti tuntui liian arkiselta tärkeään juhlaan.

Pohdimme asiaa yhdessä.

Miksi kaunista kutsua ei voisi lähettää puhelimella?

Ystäväni pyysi minua suunnittelemaan kutsun.

Painoalan taustani ansiosta tiesin, miten tiedosto kannattaa rakentaa niin, että se on kevyt lähettää, näyttää vastaanottajan laitteessa siltä kuin pitääkin eikä esimerkiksi fonttien tarvitse löytyä vastaanottajan puhelimesta.

Tein kutsusta käytännössä kuvan.

Se voitiin lähettää samalla tavalla kuin valokuva esimerkiksi viestillä.

Ja niin lähti ensimmäinen Dreamstuffin digitaalinen ylioppilaskutsu matkaan.

Toimivasti.

Nopeasti.

Ilman painamista.

Ilman postimerkkejä.

"Eikö kukaan todella ole ratkaissut tätä?"

Muistan ajatelleeni:

Jos ystäväni ei löytänyt internetistä helposti sopivaa ratkaisua tähän hyvin tavalliseen ongelmaan, voisivatko muutkin tarvita tätä?

Minulla oli verkkokauppa.

Minulla oli graafisen suunnittelun osaaminen.

Minulla oli painoalan tekninen osaaminen.

Ja nyt minulla oli myös toimiva tuote.

Seuraava kysymys oli:

Miten tästä tehdään verkkokauppatuote?

Rakensimme jo samana keväänä kutsuille tilausmallin.

Aluksi tuotteen nimeksi piti tulla sähköinen kutsu, mutta sosiaalisen median järjestelmät eivät tuolloin suhtautuneet nimeen suopeasti ja myyntijulkaisuissani tuli ongelmia.

Vaihdoin nimeksi digitaalinen kutsu.

Nimi jäi.

Ja sillä nimellä tuhannet suomalaiset nykyään tämänkaltaisen tuotteen tunnistavat.

Ensimmäiset asiakkaat tulivat lähes ilman markkinointia

Ajattelin aluksi, että kokeillaan ja katsotaan mitä tapahtuu.

Ei mennyt montaa päivää, kun ensimmäinen asiakas löysi tuotteen.

Sitten toinen.

Ja lisää.

Pian olin täysin työllistetty kutsutilausten kanssa.

Melkein ilman mainontaa.

Se tunne oli yrittäjälle valtava.

Ongelma oli löytynyt.

Sille oli rakennettu ratkaisu.

Ja ihmiset olivat valmiita maksamaan siitä.

Idea oli muuttunut tuotteeksi noin viikossa.

Digitaliset ylioppilaskutsut nousivat Dreamstuffin tärkeimpien tuotteiden joukkoon ja asiakkaiden toiveesta rinnalle syntyi pian myös digitaalinen kiitoskortti.

Sen jälkeen kutsuvalikoima on kasvanut.

Ylioppilasjuhlista lasten syntymäpäiviin, rippijuhliin, baby showereihin, kaste- ja nimiäisjuhliin ja moniin muihin elämän tilanteisiin.

Digitaaliset kutsut ovat löytäneet markkinansa.

Asiakkaat ovat olleet Dreamstuffin paras tuotekehitystiimi

Kun katson Dreamstuffin tuotteita nyt, huomaan kuinka moni niistä on syntynyt oikeastaan keskustelusta.

Joku kysyy:

Voisitko tehdä tällaisen?

Tai:

Olisiko tästä versiota kaksosille?

Voisiko tämän muokata itse?

Tarvitsisin tällaisen jo huomiseksi.

Ja päässäni käynnistyy heti suunnittelu.

Tämä on minun tapani yrittää.

En halua rakentaa tuotteita vain siksi, että verkkokaupassa olisi mahdollisimman paljon valikoimaa.

Haluan ratkaista ongelmia.

Haluan seurata sitä, mitä asiakkaat tarvitsevat, mitä he kysyvät ja mitä heidän elämässään tapahtuu.

Tästä ovat kasvaneet digitaalisten kutsujen lisäksi muun muassa syntymä- ja nimijulisteet, erilaiset lastenhuoneen tuotteet, kummiksi pyytämisen kortit ja julisteet, plannerit, lukujärjestykset sekä muut tulostettavat ja muokattavat tuotteet.

Dreamstuff on vuosien aikana saanut tuhansia tilauksia.

Jokaisen tilausnumeron toisessa päässä on ollut ihminen.

Ja usein jokin hänelle tärkeä hetki.

Sitä en halua koskaan unohtaa.

Haluan tehdä suunnittelusta helposti saavutettavaa

Viime vuosina yksi ajatukseni on vahvistunut entisestään.

Kauniin ja persoonallisen lopputuloksen tekemisen ei pitäisi vaatia sitä, että asiakkaan täytyy itse osata käyttää ammattimaisia graafisen suunnittelun ohjelmistoja.

Minä voin rakentaa pohjan.

Kuvat.

Värit.

Typografian.

Sommittelun.

Tunnelman.

Asiakkaan pitäisi voida tehdä siitä helposti omansa.

Vaihtaa nimi.

Päivämäärä.

Juhlapaikka.

Teksti.

Ehkä väri tai fontti.

Ladata valmis tuote ja käyttää sitä.

Tähän suuntaan Dreamstuff on viime aikoina kasvanut yhä enemmän.

Digitaaliset kutsut, muokattavat tuotteet ja printablet tekevät suunnittelusta saavutettavampaa.

Ja samalla ne mahdollistavat jotakin, josta itse pidän erityisesti:

minun kädenjälkeni ja asiakkaan oma tarina voivat olla samassa tuotteessa.

Olen nähnyt myös sen, kuinka muut ovat vieneet saman ajatuksen pidemmälle

Tämä on yksi yrittäjätarinani vaikeimmista kohdista sanoa ääneen.

Olen nähnyt digitaalisten kutsujen markkinan kasvavan.

Olen nähnyt uusia palveluita, verkkokauppoja ja tuotteita syntyvän.

Olen nähnyt myös hyvin lähelle omia tuotteitani tulevia ratkaisuja ja joskus valitettavasti myös suoraa kopiointia.

Kilpailu itsessään ei ole huono asia.

Päinvastoin.

Se kertoo siitä, että markkina on olemassa.

Ja jollain tavalla olen myös ylpeä siitä, että vuonna 2021 kokeilemani ajatus on osoittautunut niin toimivaksi.

Mutta samalla minun on ollut pakko myöntää itselleni, että olen nähnyt muiden vievän samanlaista ajatusta pidemmälle tavalla, johon minulla ei ole ollut mahdollisuutta.

Yrityksen kasvattamiseen ei riitä pelkästään hyvä tuote.

Tarvitaan näkyvyyttä.

Markkinointia.

Teknologiaa.

Aikaa.

Työvoimaa.

Ja lähes aina myös pääomaa.

Minulla ei ole ollut näitä käytössä siinä määrin kuin olisin tarvinnut.

Ja ehkä juuri se on ollut kaikkein turhauttavinta.

Olen nähnyt Dreamstuffissa mahdollisuuden, mutta minulla ei aina ole ollut mahdollisuutta antaa Dreamstuffille kaikkea sitä, mitä se olisi tarvinnut kasvaakseen.

Vuonna 2023 elämä pysäytti kasvun

Ensimmäisten vuosien aikana Dreamstuffissa oli vauhtia ja valtavasti suunnitelmia.

Sitten vuonna 2023 oma elämäni muuttui rajusti.

Ero muutti arjen, talouden ja tulevaisuuden suunnan täysin varautumatta.

Jossakin vaiheessa en enää rakentanut yritystä eteenpäin.

Yritin pitää sen hengissä.

Ja samalla yritin pitää itseni ja muun elämäni kasassa.

Dreamstuff siirtyi selviytymismoodiin.

Se on asia, jota ulkopuolelta on ehkä vaikea nähdä.

Verkkokauppa voi näyttää olevan olemassa.

Tuotteet ovat siellä.

Tilauksia tulee.

Mutta yrityksen kehittäminen pysähtyy helposti silloin, kun yrittäjän kaikki voimavarat tarvitaan johonkin vielä tärkeämpään.

Algoritmi ei tiedä, mitä yrittäjän kotona tapahtuu.

Kilpailijat eivät pysähdy odottamaan.

Verkkokauppa ei kysy, jaksaako yrittäjä tänään.

Ja jos pieni yritys rakentuu lähes kokonaan yhden ihmisen ympärille, yrityksen ja ihmisen elämä ovat väistämättä sidoksissa toisiinsa.

Kun kasvua ei voi ostaa rahalla, yrittäjä maksaa siitä omalla ajallaan

Dreamstuff on pitkälti yhden ihmisen rakentama yritys.

Suunnittelen tuotteet.

Rakennan ja kehitän verkkokauppaa.

Teen tuotekuvat.

Kirjoitan tekstejä.

Teen hakukoneoptimointia.

Markkinoin Googlella, Facebookissa, Instagramissa ja Pinterestissä.

Seuraan analytiikkaa.

Rakennan kampanjoita.

Vastaan asiakkaiden kysymyksiin.

Ratkon teknisiä ongelmia.

Opettelen uusia ohjelmistoja.

Tutkin uusia myyntikanavia.

Ja sitten pitäisi vielä ehtiä tehdä se kaikkein tärkein:

luoda uutta.

Kun yrityksellä ei ole pääomaa palkata tekijöitä ympärilleen, yrittäjä tekee itse.

Silloin kasvusta maksetaan omalla ajalla.

Ja aika on resurssi, jota ei voi loputtomasti venyttää.

Yrittäjyyden vaikeimmasta puolesta puhutaan liian vähän

Yrittäjyydestä puhutaan paljon vapautena.

Ja parhaimmillaan sitä se todella on.

Minulle vapaus luoda on yksi suurimmista syistä siihen, miksi en ole Dreamstuffista pystynyt luopumaan.

Mutta vapauden toisella puolella on vastuu.

Ja riski.

Viime vuosina olen saanut tutustua hyvin läheltä myös suomalaisen yrittäjän sosiaaliturvan todellisuuteen.

En sanoisi, ettei yrittäjällä Suomessa olisi mitään turvaa.

Mutta minulle se on tuntunut monessa tilanteessa erittäin vaikeasti ennakoitavalta ja välillä lähes turvattomalta.

Olen joutunut selvittämään Kelalle yritykseni tilannetta ja toimittamaan tiliotteita, tuloslaskelmia, taseita sekä muita selvityksiä.

Olen joutunut selittämään yhä uudelleen sitä, että yrityksen olemassaolo tai yrityksen tilillä oleva raha ei automaattisesti tarkoita yrittäjän henkilökohtaista toimeentuloa.

Järjestelmän näkökulmasta olen yrittäjä.

Arjessa olen ollut välillä yrittäjä, jonka yritys ei vielä kykene maksamaan hänelle palkkaa.

Näiden kahden todellisuuden yhteensovittaminen ei ole aina ollut helppoa.

Olen myös saanut tilanteesta riippuen hyvin erilaisia viestejä siitä, mitä yrittäjän pitäisi tehdä.

Yhdessä vaiheessa yrittäjyyden jatkaminen tuntui olevan edellytys sille, että pääsen elämässä eteenpäin.

Toisessa vaiheessa yrityksen heikko kannattavuus on ollut peruste sille, ettei suunniteltu tuki olekaan mahdollinen.

Kun olen etsinyt uusia keinoja päästä takaisin työelämään ja samalla kehittää Dreamstuffia, olen opiskellut digitaalista markkinointia. Nekään suunnitelmat eivät ole aina sopineet olemassa olevien tukijärjestelmien raameihin niin yksinkertaisesti kuin olin ajatellut.

Se on välillä tuntunut absurdilta.

Yrittäjältä odotetaan aktiivisuutta.

Itsensä kehittämistä.

Oman toimeentulon rakentamista.

Rohkeutta.

Mutta tie takaisin kannattavaksi yrittäjäksi ei välttämättä sovi valmiiseen lomakkeeseen.

Avioliitto opetti minulle jälleen, kuinka suuri vaikutus yhdellä juridisella muutoksella voi olla

Tänä vuonna elämässäni tapahtui myös jotain hyvin onnellista.

Menin naimisiin. Yrittäjän kanssa..

Henkilökohtaisesti se oli uuden elämänvaiheen alku.

Taloudellinen arkemme ei kuitenkaan muuttunut yhdessä yössä samalla tavalla kuin juridinen asemani muuttui.

Olemme rakentaneet elämää tilanteessa, jossa työ, lapset, asuminen ja aikaisemmista elämänvaiheista tulevat vastuut muodostavat kokonaisuuden, jota ei voi selittää yhdellä ruudulla hakemuksessa.

Silti juuri näillä määritelmillä voi olla suuri vaikutus siihen, miten toimeentulo ja asuminen järjestelmässä tulkitaan, etenkin yrittäjillä.

Olen joutunut viime aikoina miettimään asioita, joita en koskaan kuvitellut miettiväni silloin, kun päätin perustaa yrityksen.

Mitä tapahtuu, jos jokin tuki päättyy?

Miten turvaan asumisen?

Miten yrittäjyys tulkitaan tilanteessa, jossa yritys ei maksa minulle palkkaa?

Missä kulkee puolison vastuu?

Missä yrittäjän?

Missä yhteiskunnan turvaverkon?

Nämä eivät ole olleet yrittäjyyteni inspiroivimpia hetkiä.

Mutta ne kuuluvat tähän tarinaan.

Koska yrittäjyydestä pitää voida kertoa myös silloin, kun se ei näytä Instagramissa kauniilta.

Minun tapani yrittää on yrittää uudestaan

Jos jokin asia ehkä kuvaa minua yrittäjänä, se on tämä:

minulla on vaikeuksia jättää ongelma ratkaisematta.

Jos jokin ei toimi, alan miettiä miksi.

Jos en osaa, opettelen.

Jos ensimmäinen ratkaisu ei toimi, rakennan toisen.

Jos verkkokauppa ei tuo tarpeeksi asiakkaita, opettelen hakukoneoptimointia.

Jos markkinointi ei toimi, tutkin dataa.

Jos jokin tekninen ratkaisu puuttuu, etsin vaihtoehdon.

Jos asiakkaat kysyvät jotakin uutta, alan miettiä tuotetta.

Tällä hetkellä opiskelen digitaalista markkinointia ja hyödynnän uusia teknologioita, myös tekoälyä, suoraan yrityksen kehittämisessä.

Maailma muuttuu nopeasti.

Minusta se on kiehtovaa.

En pelkää teknologiaa.

Haluan ymmärtää, mitä sillä voidaan tehdä.

Samanlainen uteliaisuus, jolla aikanaan purin painokonetta tuotantohallissa selvittääkseni, miten se toimii, näkyy minussa edelleen.

Työkalut vain ovat muuttuneet.

Olen joutunut rakentamaan Dreamstuffia uudelleen samalla kun olen rakentanut itseäni uudelleen

Vuoden 2023 jälkeen kului pitkään niin, että tärkeintä oli vain selvitä.

Yritys jäi taka-alalle, mutta en sulkenut sitä.

En pystynyt.

Siihen oli laitettu liian paljon työtä, mutta kyse ei ollut vain siitä.

Minä tiesin edelleen, mitä siinä voisi olla.

Elämässä alkoi vähitellen tapahtua myös hyviä asioita.

Löysin rinnalleni ihmisen, joka uskoi minuun silloinkin, kun oma uskoni itseeni oli välillä vähissä.

Hiljalleen aloin löytää takaisin myös sen osan itsestäni, joka haluaa rakentaa, suunnitella ja tehdä.

Dreamstuff alkoi herätä kanssani.

Ehkä siksi yritys on minulle niin henkilökohtainen.

Se on kulkenut rinnallani hyvin erilaisten elämänvaiheiden läpi.

Se on ollut välillä työ.

Välillä unelma.

Välillä ongelma.

Välillä turvasatama.

Ja joskus se on ollut vain pieni valo, joka on muistuttanut minua siitä, että tulevaisuudessa voisi vielä olla jotakin aivan muuta.

Dreamstuff on käynyt pohjalla – mutta tarina ei loppunut sinne

Tämä ei ole blogi siitä, kuinka vaikeudet voitettiin ja sen jälkeen kaikki muuttui täydelliseksi.

Ei muuttunut.

Dreamstuff taistelee edelleen.

Sen pitää löytää enemmän näkyvyyttä.

Myynnin pitää kasvaa.

Tuotteita pitää kehittää.

Verkkokauppaa pitää parantaa.

Markkinointiin pitäisi pystyä investoimaan.

Kansainvälistyminen vaatii uudenlaista tekemistä.

Ja yrityksen pitää lopulta pystyä myös elättämään yrittäjänsä.

Mutta jokin on muuttunut.

Minä en katso Dreamstuffia enää vain yrityksenä, joka pitäisi pelastaa.

Katson sitä yrityksenä, jota voidaan taas alkaa rakentaa.

Ehkä suurimmat mahdollisuudet ovat digitaalisessa tulevaisuudessa

Dreamstuff aloitti fyysisistä tuotteista, painamisesta, julisteista ja yksilöllisestä suunnittelusta.

Ne ovat tärkeä osa sen historiaa.

Mutta vuosien varrella olen nähnyt yhä selvemmin, missä tulevaisuuden mahdollisuudet ovat.

Digitaalisissa tuotteissa.

Muokattavissa tuotteissa.

Printables-tuotteissa.

Ratkaisuissa, jotka asiakas voi saada heti.

Haluan rakentaa tuotteita, jotka yhdistävät minun suunnitteluosaamiseni asiakkaan mahdollisuuteen tehdä lopputuloksesta omansa.

Ja ennen kaikkea haluan tehdä niiden käyttämisestä helppoa.

Ehkä tulevaisuudessa ihminen voi löytää Dreamstuffista kutsun, muokata sen hetkessä oman juhlan näköiseksi ja lähettää sen muutamassa minuutissa.

Tai tulostaa julisteen kotona.

Rakentaa plannerin juuri oman perheen tarpeisiin.

Luoda muistoksi jotakin sellaista, jota ei ole kenelläkään toisella.

Minulle teknologia ei poista tuotteesta tunnetta.

Parhaimmillaan se mahdollistaa sen.

Dreamstuff on suomalainen yritys, mutta unelmani eivät lopu Suomen rajalle

Digitaalisessa tuotteessa on yksi asia, joka kiehtoo minua valtavasti.

Sillä ei ole samanlaisia rajoja kuin fyysisellä tuotteella.

Sen ei tarvitse matkustaa rekalla.

Sitä ei tarvitse varastoida.

Se ei odota tullissa.

Suomessa suunniteltu kutsu voi muutamassa sekunnissa olla asiakkaalla toisella puolella maailmaa.

Siksi yksi suurimmista tavoitteistani on Dreamstuffin kansainvälistäminen.

Haluan selvittää, kuinka pitkälle tämä voisi mennä.

Mitä tapahtuisi, jos tuotteeni saisivat oikeasti näkyvyyttä kansainvälisillä markkinoilla?

Mitä tapahtuisi, jos minulla olisi mahdollisuus rakentaa yrityksen markkinointia suunnitelmallisesti eikä vain silloin, kun siihen jää aikaa muun elämän keskellä?

Mitä tapahtuisi, jos voisin joskus keskittyä siihen täysillä?

En vielä tiedä.

Mutta haluan ottaa selvää.

En halua rakentaa maailman suurinta yritystä – haluan rakentaa merkityksellisen yrityksen

Kun puhun kasvusta, en tarkoita vain euroja.

Tietenkin yrityksen täytyy olla kannattava.

Ilman kannattavuutta ei ole kestävää yritystä.

Mutta Dreamstuffissa on minulle myös toinen tavoite.

Haluan tehdä jotakin, joka päätyy ihmisten elämän tärkeisiin hetkiin.

Vauvan syntymään.

Ensimmäiseen syntymäpäivään.

Kummiksi pyytämiseen.

Rippijuhlaan.

Ylioppilasjuhlaan.

Häihin.

Uuteen kotiin.

Perheen tavalliseen tiistaiaamuun, jonka planneri tekee vähän helpommaksi.

Ja joskus myös niihin elämän hetkiin, joissa kauniille muistolle ei oikein löydy sanoja.

Vuosien aikana olen ymmärtänyt, että minä en oikeastaan suunnittele vain kuvia.

Suunnittelen pieniä osia ihmisten tarinoihin.

Se on työssäni ehkä kaikkein arvokkainta.

Ehkä tärkein Dreamstuffin luku on vielä kirjoittamatta

Kun katson vuotta 2021 ja ensimmäistä piirtämääni vauvaa, en olisi voinut mitenkään tietää, mitä kaikkea sen jälkeen tapahtuisi.

En olisi uskonut, että pienestä kokeilusta syntyisi oikea yritys.

En olisi arvannut, että ystävälle tehty ylioppilaskutsu synnyttäisi yhden yritykseni tärkeimmistä tuoteryhmistä.

En olisi osannut kuvitella niitä tuhansia tilauksia, asiakkaita ja tarinoita, joiden kanssa saisin vuosien aikana olla tekemisissä.

En myöskään olisi osannut kuvitella niitä vuosia, jolloin elämä veisi lähes kaiken huomioni pois yrityksestä.

Mutta ehkä juuri siksi en halua kirjoittaa Dreamstuffin tarinalle loppua vielä.

Minä näen siinä edelleen saman asian, jonka näin joskus ensimmäisen syntymäjulisteeni äärellä.

Mahdollisuuden.

Kaikki yrittäjätarinat eivät ole menestystarinoita – ainakaan vielä

Yrittäjyyden maailmassa kerrotaan mielellään tarinoita nopeasta kasvusta.

Yritys perustettiin.

Sitten tuli ensimmäinen miljoona.

Sitten kansainvälistyminen.

Sitten menestys.

Minun tarinani ei ole sellainen.

Minun yrittäjätarinani on välillä paljon arkisempi.

Se on sitä, että avaan tietokoneen uudestaan.

Teen uuden tuotteen.

Vastaan asiakkaalle.

Opiskelen uuden asian.

Korjaan sen, mikä ei toimi.

Mietin seuraavaa askelta.

Petyn.

Nousen.

Ja yritän uudestaan.

Ehkä juuri siitä yrittäjyydessä lopulta on kysymys.

Ei siitä, ettei koskaan putoa.

Vaan siitä, löytyykö vielä syy nousta.

Dreamstuffin tarina jatkuu

Tänä Yrittäjän päivänä en halua sanoa, että vaikeudet ovat takana.

Haluan sanoa jotakin, mikä on minulle paljon todempaa.

Olen edelleen täällä.

Dreamstuff on edelleen täällä.

Ja minulla on edelleen valtava määrä ideoita.

Haluan kehittää uusia digitaalisia ja muokattavia tuotteita.

Haluan tehdä verkkokaupasta paremman ja helpomman käyttää.

Haluan kuunnella asiakkaita vielä tarkemmin.

Haluan rakentaa näkyvyyttä.

Haluan löytää uusia myyntikanavia.

Haluan kansainvälistyä.

Haluan nähdä, mitä Dreamstuffista voisi tulla, jos sillä olisi joskus käytettävissään enemmän aikaa, pääomaa ja mahdollisuuksia kuin tähän asti.

Ja ehkä kaikkein suurin haaveeni on se, että tulevaisuudessa voisin tehdä tätä ilman jatkuvaa muun elämän aiheuttamaa selviytymistä.

Että voisin jonain päivänä käyttää voimani siihen, missä olen parhaimmillani:

luomiseen, kehittämiseen, ongelmien ratkaisemiseen ja uuden rakentamiseen.

Yritykseni on välillä tuntunut melkein yhdeltä lapsistani.

En halua luovuttaa siitä vain siksi, ettei sen kasvutarina ole ollut helppo.

Haluan antaa sille mahdollisuuden kasvaa siksi yritykseksi, jonka olen vuosien ajan nähnyt mielessäni.

En tiedä, milloin se tapahtuu.

Mutta tiedän, että työ sen eteen jatkuu.

Kun aika on oikea ja palaset alkavat loksahtaa paikoilleen, haluan vielä nähdä itseni yrittäjänä, joka ei enää käytä kaikkea energiaansa selviytymiseen.

Vaan yrittäjänä, joka saa rakentaa.

Kasvaa.

Luoda.

Ja ehkä myös loistaa.

Siihen asti kuljen eteenpäin unelma mukanani.

Dreamstuff – unelmista syntynyt, elämän koettelema ja edelleen täynnä mahdollisuuksia.

Tarina jatkuu.